Kun kaikki menee pieleen

Olen usein lukenut kanssaompelijoiden tuskaista avautumista vaatteista, joissa kaikki vaan menee pieleen ja lopulta vaate päätyy myttynä johonkin nurkkaan. Toisinaan puoliksi tehtynä, toisinaan loppuun asti ommeltuna. Itsekseni olen miettinyt voiko olla mahdollista, että oikeasti jokin vaate voi hangoitella vastaan loppuun asti. Tietenkin olen itse purkanut ja ommellut uusiksi, mutta on siitä vaatteesta aina sen näköinen tullut, mitä oli tarkoitus tehdä. Kunnes.. Päätin tehdä veljenpojalleni synttärilahjaksi t-paidan.

Tuon kirotun, alamaailman noitien loitsiman t-paidan. Tähdet ja kuu eivät selvästikään olleet oikeassa asennossa, kun aloitin paidan teon. 

Onnistuin leikkaamaan hihat eri koossa kuin etu- ja takakappaleen. (Onneksi kuitenki isompana, ja sain saksittua hihat mätsäämään paitaan siinä vaiheessa kun ompelin niitä kiinni.) Kaula-aukon kanttiin Brother teki hyppytikkiä, jota ei tähän mennessä ole kertaakaan tehnyt. Ei edes missään paksussa saumakohdassa, vaan keskellä edessä. Purin ja tein uusiksi. Taas hyppytikkiä. Purin ja tein uusiksi. Onnistui! 

Hihan kiinnityssaumaan sain aikaiseksi vekin, purin ja ompelin uusiksi ja tein toisenkin vekin. Purin ja ompelin uusiksi. Lopulta hiha kiinni ja ylimääräiset saksittu pois, kun kerran oli kokoa liian iso hiha.

Seuraavaksi kainaloon jäi reikä. No surautan uusiksi päältä ja vähän syvemmältä. Leikkasin kolon sivusaumaan. Tietenkin. Tämäpä tästä vielä puuttui. Aiiivan sama. Lopulta paita on kasassa.

Ja samalla huomaan, että kaksi kertaa purettu kaula-aukon kantti on liian pitkä ja jää pystyyn. Huippu idea oli kääntää resori pystysuuntaan raitojen suunnan takia ja tässä se nyt kostautui. En uskaltanut tehdä kantista tarpeeksi kireää ja jäi pystyyn. Ja hihatkin on aivan liian pitkät 2v taaperon käsiin, yltää kyynärpäiden yli. Kaiken kaikkiaan, käsissäni on valmis paita. Maailman rumin ja täynnä ompeluvirheitä oleva paita. Jota en todellakaan kehtaa lahjaksi antaa :D

Joten, paita päätyy omalle 2v taaperolleni ja päätin sen muokata. Ei se ainakaan kauheammaksi voi tästä muuttua ;)

Muokkausten jälkeen paidasta tuli lopulta tällainen.

Tämän postauksen henkeen sopisi loppukevennykseksi vitsi; 

Mikä on savolainen supersankari? 

- Vituiksmän x]

Isoveikan koeajelu holkkihihalla

Kolmas kone saapui ompelupöydän päätyyn. Ruksuttaa kuin traktori, mutta on kuitenkin helppokäyttöinen traktori ;)

Puuhakaspajan HelenaH-kaavaa odotellessani piirtelin oman version holkkihihasta. Mallia kaavaan otin ikivanhasta H&M paidastani, koska en osaa kaavaa alkutekijöistä itse piirtää.

Tähän kaavakokeiluun silppusin kankaan, jonka olen joskus saanut Paapiin "possupussista". Ei sitten yhtään napannut kyseinen kangas omaan käyttöön, niin sopi hyvin tähän kokeiluun. Samapa tuo jos paita menee pieleen, ei ainakaan harmita kangas.. Mutta mutta. Kummasti siinä kävi niin, että valmiiseen paitaan ihastui sekä äitini, että minä!

Ensimmäinen versio päätyi äidilleni ja lopusta kankaasta leikkelin itselleni uuden  paidan. Juuri sopivan reilu pala oli onneksi päätynyt pussiin.

Hihansuut ja kaula-aukon kanttasin resorilla siten, että saumuroin ensin resorin yksinkerroin paitaan kiinni.

Tämän jälkeen nostin sauman ylöspäin ja käänsin resorin paidan takapuolelle samalla harsien sen, jotta sauma pysyisi siististi paikallaan peittarilla ompelun ajan.

Tässä kannattaa hieman venyttää resoria samalla, kun kääntää sen takapuolelle.

Nimittäin kiristettynä sauman ympärille, resori ei jää rumasti "lörpölle". Tämän jälkeen resorin vierestä ommellaan joko peittarilla tai ompelukoneen kaksoisneulalla.

Itse tykkään käyttää tätä "kanttaus"tyyliä, sillä se tuo kanttiin kivaa pyöreyttä :)

Mitä ompelukokemukseen peittarin kanssa tulee.. Niin vähän on vielä yhteistyö hakusessa Brotherin kanssa. Ei alkanut työskentely yhtä saumattomasti kuin Jukkapojan ja Pahvin kanssa. Ehkä tämä tästä pikkuhiljaa :)

"Näitä kesäpaitoja täytyy saada lisää", kuului äitini suusta. :D

Jos kaipailet holkkihiha-kaava, niin sellaisen voi käydä ostamassa täältä: http://pajan.mycashflow.fi 

Omat Puuhakaspajan kaavat saapuivat jo postitse ja pääsevät testiin, kunhan saan ensin tehtyä veljenpoikien synttärilahjat :)

Babynest ja imetystyyny

Tämän hetken suosikki ompelijoiden vauvamaailmassa on babynest. Tässä oma versioni pesästä, sekä uudenmallinen imetystyyny, joka kulkee helposti mukana. 

Babynest ohjeet otin täältä:

1. Me, myself & I Blogi

2. My Little Silver Linings Blogi

Itse käytin 150g vanulevyä pehmykkeenä. Vaikein osuus oli sulloa vanurulla pesää kiertävään kujaan. Tässä työvaiheessa suosittelen lämpimästi apukäsiä. Itse työnsin käden kujan suuaukosta sisään, koko matkan läpi ja otin kunnon otteen vanurullasta ja vedin sitä kujannetta pitkin, toisella kädellä avitin suuaukkoa ja apukädet piti rullaa tiukassa nipussa, joka helpotti rullan vetoa kujanteen sisään.

Babynestin kaveriksi tein imetystyynyn, jonka läpi työnnetään käsi. Vauvan pää lepää imetettäessä tyynyllä ja tämä mahtuu hyvin esim. kauppareissuille mukaan.

Mittasin sopivan leveyden omasta kädestäni. Mallikuvia kun katselin Etsystä, niin tyynyt näyttivät olevan lähes neliöitä. Eli leveys on kyynärvarsi + saumanvarat ja kankaan pituus tietenkin sama mitta kaksinkertaisena. Koska tein tyynyn kahdesta eri kankaasta, piti leikata kaksi samankokoista palaa ja surrur pitkät reunat oikeat puolet vastakkain kiinni. Tämän jälkeet kankaat käännetään oikeinpäin ja levyvanu työnnetään sisään (itse käytin 150g nelinkertaisena). Sitten siksakkasin lyhyet päät umpeen ja samalla kiinnitin vanun kiinni kankaaseen.

Seuraavaksi yhdistin molemmat lyhyet sivut toisiinsa vinonauhalla, niin että tyynystä tuli rengas. Ja käänsin kertaalleen ympäri, että vinonauhalla tehty kanttaus jäi sisäpuolelle. Valmis!

Mukana tietysti harsimiset, sillä omissa sormissa ei voima riittänyt pitämään vanun pullistamia kankaita kohdakkain :D

Imetystyyny valmiina.

Kankaat ja tarvikkeet:

https://shop.paapiidesign.com/index.php

http://www.kangastukku.com

Alestalo, Lahti

Vetoketjun selätys

Rohkeasti päätin ryhtyä tekemään jotakin, mitä kovin moni juuri ompelun aloittanut kammoaa.. Vetoketju! Ja vielä joustavaan materiaaliin! Kaikki katastrofin ainekset kasassa? 

Ei hätää, sillä Puuhakaspaja on tehnyt todella hyvät ohjeet vetoketjun ompeluun: Puuhakaspajan Blogi

Tämän ohjeen avulla oli naurettavan helppoa ommella elämäni ensimmäinen vetoketju kiinni vaatteeseen! Tässä oli jopa uutta tietoa ompeluopettajalleni, omalle äidilleni :)

Rouva Pahvi pääsi käyttöön tämän vaatteen kanssa ja olen rakastunut, taas!

Kyllä täytyy sanoa näin uutena ompeluharrastajana, että hyviin koneisiin kannattaa satsata! Jos omat taidot ei ole vielä ihan "huipputasolla", niin hyvät koneet paikkaavat puutteet ja ompelu on oikeasti kivaa, eikä into laannu. Oli ihana ommella koneella, joka ei kiihdytä nollasta sataan kun kosket polkimeen, saati pysähdy kuin seinään, jos hieman nostat jalkaasi ylös..

Vetoketju ommeltiin siis etanavauhdilla kiinni kankaaseen, tämä vauhdin hurma kirvoitti äidistäni kunnon naurun remakan ja kysyi olenko tosissani. Kyllä olin! Hitaasti hyvä tulee! Ainakin ensiketjuksi ;)

Kaava: Ottobre 1/2014 C'mon D-mitoitus sekä kaulusmalli otettu Ottobre 4/2015 nro. 37.

Jukkapojan testiajo

Pikaisesti tuli ommeltua kaksi testipaitaa veljeksille Jukkapojalla. Rennon letkeästi saumuroitiin palat yksiin ja yhtään vastalausetta ei koneen puolelta kuulunut. 

Kangas on marinoitunut kangasvarastossa jo useamman vuoden ja aikoinaan ostettu muistaakseni Ikasyrilta. 

Sentään saumojen kohdistus näyttää tulevan jo selkäytimestä :)

Mutta kyllä kuitenkin huomaa, että useamman kuukauden ompelutauon jälkeen, ei jälki ole kovin kummoista xD

Kaavat:

Isomman pojan paita - Ottobre 1/2014 C'mon D-mitoitus

Pienemmän pojan paita - myöskin Ottobre, mutta valitettavasti ei tullut otettua kaavan tietoja talteen.

Uusien koneiden kujeita

Minulle on saapunut Rouva Pahvi, sekä maailman ihanin Jukkis aka Jukkapoika. Olen eilisen liidellyt ompelijan unelmissa, kun tein tuttavuutta Jukkapojan kanssa.

Mikään mitä tein, ei tökkinyt, hyppinyt, saati kiukutellut muuten vaan. Tasaista hyrräämistä alusta loppuun. Rakastan.

Rouva Pahvi jäi odottamaan tutustumista myöhempään ajankohtaan :)

Koppelo keittiössä

Keittiömme kaipasi enemmän valoa, joten tehtäväkseni tuli kapan teko. Aiemmin ikkunassa oli Finlaysonin mustat Optinen Omena-paneeliverhot, joten mustavalkoinen kuosimaailma sai mielestäni jatkua seuraavassakin kankaassa. Kankaaksi valikoitui Marimekon Koppelo.

Tämä oli ensimmäinen kerta kun ompelin venymätöntä puuvillakangasta, enkä voi sanoa nauttineeni sen käsittelystä. Jotenkin noiden venyvien kankaiden käsittely tuntuu helpommalta omiin käsiin. Käänteiden ompelua toki helpotti se, että höyrytin ne kunnolla silitysraudalla ennen ompelua.

Itse en pidä rypytetyistä kapoista, joten valitettavasti tässä sileässä versiossa huomaa keskellä ikkunaa sauman, koska ikkunamme leveyden takia, piti kangasta ommella melkein kaksi täysleveyttä yhteen. Eipä sitä kylävieraat juuri kyllä huomanne, jos eivät ala oikein tarkasti kappaa tarkastelemaan :)